Tag Archives: konemusiikki

Syksyn mixtape-satoa

Valoa pimenevään syksyyn tuo techmulaisten viimeaikaiset mixtapet! Techmun joukosta löytyy laajalla skaalalla eri soundin ystäviä ja nyt esiteltävät miksaukset tarjoavat nekin kolme hyvin erilaista näkemystä elektronisesta musiikista.  

Nikke

Nikke palasi takaisin Suomeen yli vuoden mittaisen Berliinin visiitin jälkeen. Berliini lienee kiistatta yksi tärkeimmistä kaupungeista mitä tulee nykyaikaisen tekno-soundin kehittymiseen ja nykytilaan.  Olen kuullut, että kenenkään musiikkimaku ei ole enää entisensä Berliinin visiitin jälkeen, joten hep lataukseen Niken Comeback Techno! -setti ja kommenttia miten miehen kävi.

Pepeto

Pepeto on pysynyt suurimmaksi osaksi Suomen kamaralla, mutta sukeltanut sitäkin syvemmälle 80-luvun italo discon syövereihin. Viime keväänä julkaistu klasari-setti Italo Madness keräsi paljon kehuja ja uudempi Electronic Evening -miksaus sisältää myös pari uudempaakin raitaa.

Pauli Huhtiniemi

Allekirjoittanutkin sai soittimet kytkettyä uudessa asunnossa ja tuloksena syntyi reilu tunnin paketti nykyaikaista proge-housea: October 2008 Promo Mix

Musiikki

Sattuipa kerran automatkalla: Vanhojen levyjen joukosta kaivelin itse koostetun kokoelmalevyn kaikkea kohtuullisen poppia konemusiikkia, kuten Antilooppia jne. Autossa kannet avatessa huomasin, että sisällä ei ollutkaan odottamani levy, vaan sen sijaan levyllinen täynnä Nightwishiä ja Stratovariusta! Musiikkia Nightwishin ensimmäiseltä kahdelta levyltä, Angels Fall Firstiltä ja Oceanbornilta. Nuo levyt piti mainita erikseen sen vuoksi, että pystyn näin todistamaan kuunnelleeni Nightwishiä juniorimpana jo ennen kuin se breikkas isosti. Stratovariusta oli kai ainoastaan levyltä Visions, sattuneesta syystä biisilistausta ei levykannessa ollut..

Kuunnellessa huomasi parikin asiaa. Ensimmäinen tietysti se, että jos laulajat poistettaisiin kuvioista, niin Nightwish ja Stratovarius kuulostavat aivan toisiltaan. Tuplabasari jauhaa, kitarat surisevat ja kiippari tiluttaa orgastisesti.  Joka biisissä. Kunnes tulee soolo, jossa tuplabasari jauhaa, kitarat surisevat ja kiippari tiluttaa orgastisesti.

Toinen oli se, että tarkkaan näitä silloin yläasteella ja lukion ekoilla luokilla tuli kuunneltua, kun Elvenpathit ja muut löytyi heti, kun vähän matkaa biisiä kuunteli.

Levy pysyi kuuntelussa. Jonkin aikaa. Tarvittiin ripaus camp-huumoria tueksi, mutta kyllähän Black Diamond aina yläasteaikaan ihmisen tiputtaa. Uskomatonta, että ko. biisi oli (ainakin Joensuussa) uskottavaa musiikkia yläasteella. En pitänyt hitaista biiseistä, vaan päätä seinään tyyppistä takomista piti olla.

Vanha kunnon kitaravääntö toi mieleen myös ne hetket, jolloin olen siihen musiikkiin eläytynyt täysillä. Henkilökohtaisesti viuhtominen ei alkanut tanssimusiikin parissa, vaan pakkoliikkeitä on ollut aina. Jos kitaramättö olisi vaan eri levelillä vielä kolahtanut, olisin pitänyt itseäni ihan semihyvänä bogopoikana jossain moshpitissä. Kasan alimmaisena.

Joka tapauksessa, kitaravääntö oli aikamatka lähimenneisyyteen ja nuoruuteen. Silloin, kun oli vielä nuori. Teki mieli sulkea silmät, mutta tyydyin vaan seikkailemaan muistoissa, lähinnä lukioaikaisissa, sillä olin kuskina. Onneksi hirvet pysy puskissa.

Nautin oikeastaan tuosta aikamatkasta. Musiikki oli hyvää, koska en ole aikoihin kuunnellut. Muistot musiikin kuuntelusta vei aina yo-kirjoitusten valmistautumiseen, perus teinijuobotteluihin ja hiihtokuvioihin. Musiikkiin liittyi vahvasti tilanne ja kokonaiskokemus. Nightwishin keikka Ilosaarirockissa tänä vuonna oli mielestäni huono, enkä ole sen jälkeen jaksanut koko uutta levyä kuunnella. Muistot ovat huonoja ja musiikkikin kuulostaa heti huonommalta.

Tänään huomasin Facebookissa erään kaverini laittaneen kuvia kansioon “hold your colours” . Tuli heti mieleen Pendulumin Hold Your Colour ja piti vähän kuunnella. Muistin elävästi… no jotenkuten.. viime vuoden Pendulumin helsinginkeikan, jolla olin pitkästä aikaa niin irti, kuin ihminen voi nauttiessaan olla. Oikein kylmät väreet meni kuunnellessa.

Tällä kertaa sai sulkea silmätkin.